Julkaisut

Vapaa Taidekoulu on harjoittanut julkaisutoimintaa 1970-luvulta lähtien. Kirjoja voi joko ostaa suoraan koulun toimistolta (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 E, 4. krs.) tai tilaamalla postitse (09 686 6210, info@vapaataidekoulu.fi).


Värien vuorovaikutus

Josef Albers
Sivumäärä: 132
Hinta: 18 €

VÄRILLÄ ON MONTA ILMETTÄ

Vapaa Taidekoulu julkaisi vuonna 1978 Josef Albersin alkuperäisteoksen näköislaitoksen Värien vuorovaikutus lukuisine serigrafiamenetelmällä painettuine havaintoesimerkkeineen. Kysymyksessä oli merkittävä väripedagoginen teos, joka lyhyessä ajassa myytiin loppuun. Niinpä teoksesta pian tämän jälkeen valmistui painosmäärältään huomattavasti suurempi taskukirjaversio opetuskäyttöön. Tämän väriopetuksen perusteoksen merkitys maamme taidekoulutukselle on vuosien mittaan korostunut ja koska myös ensimmäinen taskukirjapainos myytiin loppuun, Vapaa Taidekoulu julkaisi siitä vielä toisen, uudistetun painoksen 90-luvun alussa.

Albersin teos on kestänyt ihmeen hyvin vuosien saatossa, vaikka väritutkimus etenee koko ajan. Tämä johtunee siitä, että Värien vuorovaikutus ei perustu mihinkään teoriaan tai oikeaan oppiin tai edes värifysiikkaan tai fysiologian uusimpiin saavutuksiin vaan havaintoihin ihmisen ja värin vuorovaikutuksesta, jotka tuntuvat aina tuoreilta koska ne ilmenevät elävissä todellisissa tilanteissa. Albersin peruslähtökohta on ”paljastaminen”, ilmi tuominen itseilmaisun sijaan ja hänen asennet¬taan väriin kuvaa hyvin seuraava lausunto: ”Väri käyttäytyy mielestäni kuin ihminen, kahdella tavalla: ensinnäkin toteuttaessaan itseään ja toiseksi, toteuttaessaan suhdettaan muihin.”

Ensimmäinen taskukirjapainos ilmestyi vuonna 1979 ja uusi tarkistettu painos 1991.

«Väriä tuskin koskaan havaitaan juuri sellaisena kuin se fysikaalisesti on. Siksi se on taiteen välineistä suhteellisin. Osatakseen käyttää väriä tehokkaasti on tiedettävä, että se harhauttaa lakkaamatta. » (Johdanto, s. 15)

«Kuvitelkaamme kolme vesiastiaa, joiden vesi on vasemmalta oikealle LÄMMINTÄ, HAALEAA, KYLMÄÄ. Kastaessamme kätemme ulommaisiin astioihin tunnemme, koemme, aistimme kaksi erilaista lämpötilaa: LÄMPIMÄN vasemmalla ja oikealla KYLMÄN. Jos panemme sitten molemmat kädet keskimmäiseen astiaan, aistimme taas kaksi lämpötilaa, tällä kerralla kuitenkin vastakkaisessa järjestyksessä: vasemmalla KYLMÄN, LÄMPIMÄN oikealla vaikka se ei ole kumpaakaan, vaan HAALEAA. Näin todetaan kokeellisesti fysikaalisen tosiasian ja psyykkisen vaikutelman välinen ristiriita – tässä tapauksessa tuntoaistiin liittyvä haptinen illuusio. Näköaisti pettää paljolti samaan tapaan kuin tuntoaisti. Me ”näemme”, ”tulkitsemme” muita värejä kuin silmiemme edessä fysikaalisesti on.» (luvusta Värillä on monta ilmettä – värin suhteellisuus, s. 22)


Esseitä

Hans Hofmann
Sivumäärä: 111
Hinta: 7 €

POHJOISAMERIKKALAINEN TAIDEPERINTÖ

Vapaan Taidekoulun julkaisusarjassa ”Pohjoisamerikkalaisen nykytaiteen puheenvuoro” esitellään sen taiteilijasukupolven edustajia, jotka tekivät toisen maailmansodan jälkeisen amerikkalaisen kuvataiteen maailmankuuluksi. Ominaista tälle sukupolvelle on ollut sankarillinen ja ihannoiva suhtautuminen taiteilijan kutsumukseen. Taideteos ei ole pelkästään osaamisen ja taiteellisen lahjakkuuden tuote, vaan ensisijaisesti todiste taiteilijan kehitysasteesta ihmisenä. Kun taiteellinen kehitys on sidoksissa ihmisen henkiseen kehitykseen, luomistyöstä tulee introspektiivistä toimintaa, jonka kautta taiteilijan oman olemassaolon merkitys paljastuu. Taiteen on oltava luonteeltaan ylevää.

Kun Hans Hofmannin keskeisiä esseitä taiteesta ilmestyi (Esseitä, 1983), sarjan kokonaissuunnitelmaan listattiin kirjan esipuheessa paitsi Josef Albers (Taito nähdä – runoja, arvioita ja muita kirjoituksia, 1985), Agnes Martin (Hiljaisuus taloni lattialla, 1990) Ad Reinhardtin (Taide taiteena, 1995), abstraktin ekspressionismin (Mark Rothko, Milton Avery, Arshile Gorky, Barnett Newman, Clyfford Still, Franz Kline ja Jackson Pollock) sekä Washingtonin koulukunnan (Morris Louis, Kenneth Noland, Stuart Davis ja Helen Frankenthaler) edustajia ja viimeisenä 80-luvun merkittäviä amerikkalaisia taiteilijoita (mm. Frank Stella, Jake Berthot, Brice Marden).

Hans Hofmannin (1880-1966) taiteilijamuotokuva ja hänen keskeisimpiä ajatuksiaan taiteesta ja taiteen opettamisesta.

«Tila huojuu ja kaikuu, tila on täynnä liikettä, voimia ja vastavoimia, jännitteitä ja toimintoja, värisävyjä ja valoa, elämää ja rytmiä ja ylevän jumaluuden säännöksiä.» (Luonto esteettisenä normina, s. 20)

«Taide on maagista. Niin surrealistit sanovat. Mutta miten se on maagista? Metafyysisessä kehityksessäänkö? Vai huipentuuko jokin lopullinen muutos maagiseksi todellisuudeksi? Itse asiassa jälkimmäinen on mahdotonta ilman edellistä. Ellei itse luomistyö ole maagista, ei lopputuloskaan voi sitä olla. Lopputuloksen ihannointi piittaamatta siihen vieneestä kehitysprosessista johtaa harrastelijamaisuuteen ja taantumukseen. Taidetta ei voi syntyä keinotekoisista, joutavista tai pinnallisista tekijöistä. » (luvusta Todellisen etsintä visuaalisissa taiteissa, s. 56)


Taito Nähdä

Josef Albers
Sivumäärä: 120
Hinta: 7 €

Josef Albersin runoja ja aforismeja, taiteen merkitystä ja erityisesti abstraktin taiteen olemusta pohtivia esseitä ja esitelmiä.

«Niihin aikoihin kun minut kutsuttiin opettajaksi Yaleen (1950) taidekoulujen maalauslinjat kärsivät muuallakin kuin Yalessa eräänlaisista ilmeisesti tarttuvista taudeista. Yksi oli picassobia, toinen matisseitis, ja löysinpä kleeptomaniaakin. Ilmeisesti toisten maalareiden, etenkin menestyneitten mestarien silmin katsellen ja suulla puhuen, taideopiskelu tuntui mukavammalta ja herätti suurempia toiveita. Mutta nuo taudit saivat yhtäkkiä väistyä uuden epidemian tieltä, joka ilmeisesti teki kaikesta entistäkin helpompaa. Tämä uusi voimakas virus oli itseilmaisu. Siitä lähtien yksilöllisyyden ylikorostaminen on ollut vallalla. Siitä lähtien on pääasiassa pyritty olemaan erilaisia ja erilaisia kuin entiset erilaiset. Suureksi yllätykseksi kaikki näyttävätkin lopulta aivan samanlaisilta. Tästä opin sen että rehellisyyttä ja vaatimattomuutta on korostettava taiteilijan hyveinä, ja sain uutta rohkeutta pyrkiä toteuttamaan ensimmäistä tällä (Amerikan) mantereella antamaani opetukseen liittyvää lupausta, nimittäin avata silmiä. » (luvusta Yleinen koulutus ja taidekoulutus: kahlitsevaa vai luovaa opetusta, s. 33)


Hiljaisuus taloni lattialla

Agnes Martin
Sivumäärä: 139
Hinta: 18 €

Yhdessä Agnes Martinin (1912-2004) kanssa valikoituja runoja, mietelmiä, luentoja, esseitä, osa aiemmin julkaisemattomia.

«Elämä voi olla hyvin monimutkaista, mutta kurinalaisuus auttaa meitä palaamaan yksinkertaisuuteen, jolloin reagoimme jälleen niin kuin lapsena ja ymmärrämme ajatuksia ja havaintoja lasten tavoin. Mutta se ei ole paluuta lapsuuteen, sillä meillä on tietoisuus, jonka olemme vain päästäneet hämärtymään. Tietoisuus ja havaintokyky, se on asioiden intuitiivista ymmärtämistä. Tietoisuus kehittyy, ja jokainen uusi kehitysvaihe on uuden innoituksen lähde ja muuttaa siten ilmaisua. Paras puoli siinä on kuitenkin se, että se osoittaa mitä tehdä seuraavaksi. Ilman sitä tuntee olevansa eksyksissä ja mieli on alamaissa. Ajattelee: ”Mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Eihän tässä voi tehdä mitään, miksi minun pitikään syntyä tähän saakelin maailmaan?” ja kaikkea tuollaista. Mutta taiteessa – niin kuin elämässäkin – tulee olla valmistautunut ja odottaa kärsivällisenä tietoisuuden seuraavaa askelta – totuudesta ja todellisuudesta. Niinhän prosessi etenee: totuuden paljastuminen on elämän kehityskulkua, vai mitä? » (luvusta Taiteesta ja taiteilijoista, Kate Horsfield haastattelee Agnes Martinia, s. 100-101)


Taide taiteena

Ad Reinhardt
Sivumäärä: 323
Hinta: 15 €

Ad Reinhardtin (1913-1967) kirjoituksia noin 30 vuoden ajalta.

«Asiat ovat kurjassa jamassa. Taiteen eturivi on takarivissä. Taiteilijat kauppaavat itseään kuin viimeistä päivää. Taide on hyvä juttu. Taidekoulutus on pyhien pölvästien bisnestä. Taiteilijat tekevät keikkoja. Maan kurja hallitus on sotkeutunut tuohon likaiseen sotaan. Ei tiedä mitä sen suhteen voisi tehdä. Kaikki taidearvostelijat ovat lahjottuja. Taidearvostelijat ovat museon intendenttejä ja samalla myös taiteen keräilijöitä ja avustavia taidekauppiaita. Vanhat hyvät taidesanat ovat kuolleet. Asiat ovat kauhealla tolalla. […] Asiat ovat hienosti. Etujoukko on takanamme. Taiteilijat menestyvät. Rahaa on paljon liikkeessä. Taide on hyvä asia, kaikkialla. Voi tehdä mitä ikinä haluaa. Taiteilijat ovat päässeet eroon ekspressionismista. Vanhat vippaskonstit tehdä rahaa, kuullottaminen, tuhraaminen, täplät, raidat ja roiskeet, ovat mennyttä aikaa. Kaikki taidearvostelijat ovat lahjottavissa. Taiteilijat ovat vapaampia kuin koskaan. […]. Tiedotusvälineet antavat entistä enemmän tilaa taiteilijoille, jotka kurovat umpeen kuuluisaa kuilua teknologian ja elämän välillä. Taiteilijalle ei tarvitse sanoa, mikä on oikein, mikä väärin. Paitsi ehkä hänen omantuntonsa ravistelemiseksi sen verran, että ne kysymykset heräisivät, joihin vain hän voi sielunsa yksinäisyydessä antaa vastauksen. » (luvusta Taiteen nykytila, s. 155)


Voisitko nähdä näin?

Pekka Hepoluhta, Carolus Enckell, Reijo Viljanen, Juhani Pallasmaa ja Juan Antonio Muro
Sivumäärä: 127
Hinta: 15 €

Vapaan Taidekoulun 75-vuotisjulkaisun esseet käsittelevät Vapaan Taidekoulun taideajattelulle keskeisiä aiheita – maalarin suhdetta aiheeseen, värin luomisen ja kuvaksi tulemisen kysymyksenasettelua, taiteen ja kauneuden suhdetta, taiteen ja arkkitehtuurin dialektiikkaa sekä maalauksen ja musiikin yhtymäkohtia. Tekijät – Pekka Hepoluhta, Carolus Enckell, Reijo Viljanen, Juhani Pallasmaa ja Juan Antonio Muro – ovat kirjoittaneet kukin omalla äidinkielellään tai ammatissaan luontevasti käyttämällään kielellä suomeksi, ruotsiksi, englanniksi ja ranskaksi. Tekstejä ei ole käännetty muille kielille lukuunottamatta ranskankielistä, joka on suomennettu. Julkaisuun sisältyy lisäksi Juan Antonio Muron ja Olli Virtaperkon sävellykset (molemmat kytkeytyvät Muron maalaukseen) ja levyn yhteydessä Muron tekstin suomennos ja Virtaperkon essee.

Esseiden aiheet ja Amos Andersonin taidemuseossa pidettävän 75-vuotisnäyttelyn teemat, maisema, väri, kauneus, sisältyvät toisiinsa ja – niin toivomme – avartavat näkemistä.

Maalarin maisema Pekka Hepoluhta, taidemaalari, Vapaan Taidekoulun taiteellinen johtaja (2006-)

Att skapa färg – färgen som bild Carolus Enckell, taidemaalari, Vapaan Taidekoulun rehtori (1988-1995)

Taide on kauneus Reijo Viljanen, taidemaalari, Vapaan Taidekoulun rehtori (1998-2005)

Existential and aesthetic Space – the Dialectics of the Arts and Architecture Juhani Pallasmaa, arkkitehti, professori, Vapaan Taidekoulun Kannatusyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja (1975-2005)

Entre le temps et l’espace – à la recherche d’une utopie Juan Antonio Muro, taidemaalari, säveltäjä