Anna Korpilinna
– Mikä on ollut parasta Vapaassa Taidekoulussa?
– Vaikea sanoa yksittäistä parasta asiaa Vapaasta Taidekoulusta, joten jaetulle ykkössijalle laittaisin miljöön, opetuksen tason sekä yhteishengen.
Mikä valtava etuoikeus on ollut opiskella Kaapelitehtaan historiaa huokuvassa rakennuksessa keskellä Helsingin taide- ja kulttuurikeskittymää.
Opetuksen taso ja opettajien ammattitaito ja kyky kohdata opiskelijat yksilöinä ovat yllättäneet minut kurssi toisensa jälkeen.
Koulun yhteishenki on myös pysynyt koko opiskeluni ajan hyvänä. Vuorovaikutus, vertaistuki ja huumori ovat kantaneet yli ensimmäisen vuoden niin sanotun kilpailutilanteen, opintomatkojen, yhteisten näyttelyiden ja huonompienkin päivien. Ootte best.
Taiteilijaesittely
Anna Korpilinna, 1984, Espoo
“Maalaan kuvia hetkistä.
Hetkistä, joita oli, joita olisi voinut olla ja niistä, joita ei koskaan ehkä ollutkaan.
Maalaan romantisoiduista muistoista ja nostalgisista mielikuvista, kaverin kaverin kertomista tarinoista.
Niistä, joissa kesäinen Helsinki huokuu keltaista lämpöä, kun kävelee Bio Biolta Manskua pitkin Kampin linja-autoasemalle ja sukeltaa tunneliin bussilla, joka ajaa sinne missä kaikki kerrostalot ovat samanlaisia. Aluekeskuksia pahvilaatikkomaisine ja punatiilisine taloineen, lähikauppoineen ja -baareineen ja talkoilla hoidettuine pihoineen, joiden keskellä kulkee vain näkymätön yliksen ja aliksen välinen raja.
Maalaan öistä, jotka muuttuvat aamuiksi ja ystävistä, jotka muuttuvat perheeksi.
Kaiken epävarmuuteni yli maalaan häpeilemättä ja vailla epäonnistumisen pelkoa hetkistä, joissa koin olevan jotain tärkeää – jotain mihin pysäyttää. Hetkistä, mistä haluaisin kertoa jollekin ja näyttää miten minä näen ja ehkä joku jossain näkisi saman.
“minä olin katsonut Lauttasaaren sillalta
läpi pullonpohjalasien
istunut kerran liikaa vanhalla päättärillä
ohi viimeisten kasien
kaatuilivat kasarilavasteet
itätuuli lennätti lepakonsiiven riekaleita
niitä lens silmiin ja korviin ja suuhun
ja silloin katuen tajusin nousta ennen kuin
pakkanen puskisi luihin ja ytimiin asti
päätin tehdä tämän valmiiksi, vaikka olinkin alinta kastia.”
Päättärillä, Plutonium74, san. Ylermi Rajamaa” – Anna Korpilinna.
Timantit on ikuisia, Diamonds are forever, 120 cm x 100 cm, akryyli kankaalle, 2021
