Anna-Stiina Korhonen
– Mitä taidemaalaus sinulle merkitsee?
– Maalaaminen on minulle tapa löytää paikkani maailmassa. Asioita tulee ja menee, mutta aina voi maalata. Menen työhuoneelle vähintään viitenä päivänä viikossa, puen työvaatteet, seison siinä samassa paikassa yksin ja maalaan. Ulkoapäin katsottuna tämmöinen voi näyttää yksinäiseltä ja ehkä yksitoikkoiseltakin. Maalaaminen on paljon kaikkea yhtäaikaa: ihanaa, kauheaa, jännittävää, hauskaa, välillä raivostuttavaa ja turhauttavaakin.
Maalaaminen on isolta osin myös ajattelua. Välillä tuijottaessani seinää kumppanini kysyy ”onko kaikki hyvin?”. Vastaan: ”Kaikki hyvin! Mietin vain tekeillä olevan maalauksen seinän ja tuolinjalkojen värejä”.
Katsominen on tärkeää. On pidettävä silmät auki, ahmittava maailmaa. Maalauksen äärellä on hyvä viettää aikaa ja vain katsella. Kuva tulee ulos omaa tahtiaan, joskus nopeasti ja joskus taas verkkaisesti. Sitä ei voi pakottaa. Haluan antaa aikaa teoksilleni. Toisaalta en usko mihinkään inspiraation odottelemiseen. Uskon siihen että tekeminen ruokkii tekemistä. Jos maalaus ei suju, voi piirtää tai kirjoittaa. Epäonnistumiset kuuluvat asiaan ja niitä ei pidä pelästyä. Kuva-aiheet voi aina maalata uusiksi tai vanhan voi peittää.
Maalausprosessissa liikutaan minuuden ja ulkoisen maailman välillä. Minulle kaikkein tärkeintä on väri, muoto ja tyyli. Silloin tiedän että teos on onnistunut ja lähestymässä sitä pistettä että se on valmis, kun se alkaa tuntua tutulta. Teoksen henkilökohtaisuus alkaa vahvistua. Tällaisissa teoksissa on latausta ja jännitettä. Värit tuntuvat rintakehässä ja sydämen lyönnit kuuluvat hiljaa korviin asti.
Taiteilijaesittely
Anna-Stiina Korhonen, 1980, Helsinki
“Teokseni ovat omaelämäkerrallisia tutkielmia kärsimyksestä, mokailusta ja rakastamisesta. Maalauksissani sekoittuu eletty elämä ja haaveet: niiden hahmot ovat samanaikaisesti omakuvia ja fiktiota itsestäni. Todellisuus ja mielikuvitus sulavat yhdeksi ja oma suhteeni elämään virittyy arkista verkkari-minää monitasoisemmaksi.
Esineet, miljööt ja uljaat asut ovat kuvakerrontani keskeisiä välineitä. Eksistentiaalinen kriisi ja minuuden tutkiskelu saavat asetelmallisen, jopa lavastemaisen muodon. Minua kiehtovat hyvin erilaiset asiat värin olemuksesta sekä esine- ja taidehistoriasta muotikuvastoon ja arkisen elämän havainnointiin. Maalaukseni ovat yhtä aikaa vakavia ja humoristisia. Draama ja huumori vaeltavat kompuroiden käsi kädessä läpi kokonaisuuden.
Välineeni on ensisijaisesti öljyväri, mutta käytän myös akryylivärejä ja tussia. Graafikkotaustani näkyy maalausteni paikoin pintamaisessa värien käytössä ja tavassa, jolla hyödynnän sommittelun keinoja. Oikeanlaisen rytmin löytäminen objektien ja värien välille on minulle maalatessa tärkeää. Tämän suhteen tarkasteleminen on usein hidasta touhua. Maalausprosessi on ensimmäinen ajatukseni herätessä ja viimeinen valojen sammuessa.” – Anna-Stiina Korhonen.

Anna-Stiina Korhonen, Koirani ei ole enää niin musta, 90 x 100 cm, öljy kankaalle, 2020
Tutustu Anna-Stiinan Korhosen työhön:
Annastiinakorhonenpainter.tumblr.com