Yksityiskohta Ilkka Sariolan teoksesta ”Brazen Bull - Kuparisonni", sarjasta Dies Irae Drawings, lyijykynä ja grafiitti paperille, 115 x 150 cm, 2020

Esittelyssä Vapaan Taidekoulun opettajat – Ilkka Sariola: “Piirtäminen on ajattelua viivoilla”

Vapaassa Taidekoulussa elävän mallin piirustuksen avointen kurssien opettajana aloittavalle kuvataiteilija Ilkka Sariolalle piirtäminen on välillä kuin hengittämistä tai tanssia. Kaikista karuin ja yksinkertaisin kuvan tekemisen muoto tuo myös irrationaalista iloa.

Miksi sinä piirrät?
“Piirtäminen on ollut performanssin ohella taiteeni kivijalka aivan alusta lähtien. Jo lapsena nautin piirtämisestä, läheisten kasvoista tein muotokuvia.

Kuvataideakatemiassa opiskelin tila-aikataiteen laitoksessa ja siellä päädyin tekemään valokuvia ja videoita maalaamisen ja piirtämisen rinnalla. Mallia piirsin niin paljon kuin se oli mahdollista.

Vuosituhannen vaihteessa päädyin maalauksissani umpikujaan. Silloin päätin erikoistua piirtämiseen. Ajattelin mielessäni, että minulla ei ole enää värejä: ”maalaan” mustalla ja harmaalla. Jäljelle jäi kaikista karuin ja yksinkertaisin kuvan tekemisen muoto.

“Koen piirtämisen paljastavana ruumiillisena välineenä. Lyijykynän tai hiilen jälki ei valehtele. Piirtäminen on minulle ajattelua viivoilla ja niiden pois pyyhkimistä. Se on välillä kuin hengittämistä tai tanssia. Nautin piirtämisestä, se tuo minulle myös irrationaalista iloa. Parhaimmillaan piirustukset muuttuvat itsellenikin vieraiksi ja peiliksi. Silloin saatan oppia jotain maailmassa olemisesta.”

“Värien puuttuessa olen löytänyt keinoja piirtää myös ”maalauksellisesti”. Piirtämisessä on käytännöllisiä etuja: se on halpaa, ja työvälineet on helppo ottaa mukaan vaikka ulkomaille. Maalaus on kuitenkin vaivihkaa puskenut piirtämisen rinnalle yllättävässä muodossa. Olen maalannut kaksi krusifiksia, yhden Kallion kirkkoon ja toisen Paavalin kirkkoon. Ehkä jonain päivänä myös vapaampi maalaaminen palaa osaksi työskentelyäni. Ainakin piirtäminen on erinomainen pohja kaikelle kuvataiteen tekemiselle.”

Kenen taidemaalarin oppilas olisit halunnut olla?
“Olisi huikeaa tehdä aikahyppy 1200-luvun Italiaan ja päästä taidemaalari Giunta Pisanon (n. 1180–1258) oppiin. Hän on tunnettu krusifikseistaan ja vaikutti mm. Cimabuen taiteeseen.”

Mistä saat itse inspiraatiota piirtämiseen?
“Piirrän yleensä sarjallisesti. Jokaisella sarjalla on oma aiheensa ja teemansa. Olen käyttänyt mielessäni metaforaa, että piirustuksen aihe on kun vaellus erämaahan – voi valita minne menee, mutta ei tiedä mihin päätyy. Olen piirtänyt esimerkiksi sarjaa Disgrace – Häpeä vuodesta 2017 eteenpäin. Sarjan aiheita löydän niin omista häpeän kokemuksista kuin myös yhteiskunnallisista ilmiöistä. Inspiroidun tässä huumoriakin sisältävässä sarjassa nolostuttavista tilanteista tai oman ruumiini epätäydellisyyksistä.

Viime vuodet olen sen sijaan liikkunut synkissä vesissä. Sarja Dies Irae Drawings – Vihan päivä käsittelee ihmisen käsittämätöntä pahuutta, kykyä satuttaa mitä mielikuvituksellisimmin ja hirveimmin tavoin lähimmäisiä. Piirrän tapahtumia ja kertomuksia, jotka vainoavat mieltäni: kidutusvälineitä, lapsiin kohdistuneita väkivallantekoja ja joukkomurhia. Näissä kerroksellisissa teoksissa käytän paljon aikaa aiheen taustatutkimuksiin. Toimin ikään kuin kirjailija, joka kirjoittaa tositapahtumien pohjalta rikosromaania. Lopputulos on tässä tapauksessa suurikokoinen piirustus. Koen, että tämän vaelluksen aikana pahat teot kulkevat viivoina ruumiini läpi ja kaikessa synkkyydessään lopullinen teos voi olla lohdullinen, jopa kaunis.”

Mitkä tekniikat ovat sinusta tällä hetkellä kiinnostavimpia?
“Piirtämisen puolella minua kiinnostaa grafiittijauheen käyttö. Sen avulla voi lyijykynäpiirustukseen saada hienoa harmaan skaalaa. Toinen kiinnostava tekniikka on erilaisten pyyhekumien käyttö, pyyhkimällä piirtäminen. Maalaamisessa öljyvärien kerrosmaalaustekniikka on jatkuvan oppimisen kenttä. Ohuiden kerrosten lopputulos on väriteholtaan parhaimmillaan huikeaa. Erilaisten imprimituurien eli maalauspohjan värillisen sävyn käyttö on myös kiehtovaa.”


Ilkka Sariola, ”Dulab - Rengas”, sarjasta Dies Irae Drawings, lyijykynä ja grafiitti paperille, 115 x 150 cm, 2020

Ilkka Sariola, ”Dulab – Rengas”, sarjasta Dies Irae Drawings, lyijykynä ja grafiitti paperille, 115 x 150 cm, 2020


Ilkka Sariola

  • Kuvataiteilija ja kuvataiteen maisteri
  • Syntynyt 1969
  • Opiskellut Kuvataideakatemiassa 1989-1995, teologian maisteriopinnot Helsingin yliopistossa 2005-2013
  • Työskentelee Helsingissä Roihupellossa
  • Opettaa Vapaassa Taidekoulussa havaintopohjaista mallipiirustusta maksullisilla, avoimilla iltakursseilla.

Ilkka Sariola

Ilkka Sariola


Artikkelisivun yläreunan kuvassa ”Brazen Bull – Kuparisonni”, sarjasta Dies Irae Drawings, lyijykynä ja grafiitti paperille, 115 x 150 cm, 2020.


Lue lisää iltakursseista ja ilmoittaudu mukaan!

Seuraa Vapaan Taidekoulun kuulumisia FacebookissaInstagramissa ja LinkedInissä!