Silja Rantanen: Yhteiskunta tarvitsee Vapaata Taidekoulua taidekoulutuksen mittatikkuna
Vapaa Taidekoulu on toiminut kuvataiteen koulutuksessa tervehdyttävänä vastapainona 85 vuoden ajan. Eri aikoina tasapainotusta on tarvittu eri syistä. 1930-luvulta 1950-luvulle Vapaa Taidekoulu edusti maalaustaiteen kansainvälistä modernismia, jonka omaksumista suomalaiskansallinen ekspressionistinen maku jarrutti vuosikymmenien ajan. Koulun ensimmäisiin opettajiin kuului merkittävä värimaalari William Lönnberg. Suomalaisen modernismin kärkihahmo Sam Vanni opetti koulussa 1940- ja -50-luvuilla. 1970-luvulla koulu toi Suomeen tietoa amerikkalaisesta uudesta maalaustaiteesta, nykytaiteen keskeisestä alueesta, jota meillä ei tunnettu. Josef Albersin ”Värien vuorovaikutuksen” ja sen väriesimerkkien julkaiseminen serigrafioin kuvitettuna painoksena oli kansainvälisestikin arvioiden kulttuuriteko.
Tänä päivänä Vapaan Taidekoulun vastapuoli on taiteen keskitetty valtiollinen koulutusjärjestelmä, joka pyrkii pakottamaan kuvataiteen markkinatalouden ja akateemisen tutkimuksen muottiin. Konkreettista tuhoa on kylvänyt uusi yliopistolaki, joka tekee taiteen autonomian rikkomisesta ihanteen. Yliopistojen hallituksiin nimetään poliittisia päättäjiä ja liike-elämän edustajia tuomaan päätöksentekoon yhteiskunnan näkökulmaa. Yhteiskunta ei hyödy mitään kontrollin lisäyksestä, mutta sen sijaan koulutuksen sisällöllinen tavoite jää rakenneuudistusten jalkoihin. Menetetään ote siihen, mikä taiteessa vastaa yliopistollisen tutkimuksen tietoa. Yhteiskunta tarvitseekin Vapaata Taidekoulua taidekoulutuksen mittatikkuna. Vapaa Taidekoulu toteuttaa nimensä mukaisesti taiteen autonomian ihannetta. Taiteelle suotuisan ilmapiirin tuntee välittömästi astuessaan koulun tiloihin.
Vastapuolten ja uhkakuvien vaihtuessa Vapaan Taidekoulun toimintatapa on pysynyt johdonmukaisena. Koulu keskittyy ydinasiaan eli maalauksen opetukseen niin kuin valtavirran ennakkoluuloja tai harhaisia kehityspyrkimyksiä ei olisi olemassa. Ei ole kommunikaatiota hämärtävää väliportaan hallintoa eikä byrokraattista, ylhäältä alas suunnattua kieltä. Koulun opettajien vaatimaton asema varjelee yhteisöä korruptiolta ja sisäisiltä ristiriidoilta. Instituutio on sisäisesti yhtenäinen, sillä opettajat ja opiskelijat tähtäävät samaan.
Vapaa Taidekoulu on jo pitkään elänyt voimakasta kukoistuskautta. 1970-80-lukujen tiukemman menetelmällisyyden kautta seurasi avartuminen. Rehtoreiksi on saatu toinen toisensa jälkeen ensiluokkaisia ja asialle omistautuneita taiteilijoita. Kukaan ei opeta eikä opiskele Vapaassa Taidekoulussa muodon vuoksi. Vapaa Taidekoulu on elävä muistutus siitä, että muodollisella pätevyydellä on kuvataiteen alueella vähäinen merkitys verrattuna ensi käden visuaaliseen havaintoon ja omaan oivallukseen.
Silja Rantanen
taidemaalari
