Opiskelijana Vapaassa Taidekoulussa. Anime, manga sekä digitaalinen taide johdattivat Miska Kukkohovin maalaustaiteen pariin

Vapaan Taidekoulun luonteikkaat tilat ja niistä välittynyt ilmapiiri inspiroivat Miska Kukkohovin hakemaan opiskelemaan taidemaalariksi.

Milloin löysit kiinnostuksen kuvataiteisiin?

Kasvoin lapsena paljon ulkomaalaisen median kanssa, mikä sai minut innostumaan videopeleistä ja Simpsonit-sarjasta. Obsessoiduin jostain syystä tähän TV-sarjaan. Halusin piirtää omia hahmojani samalla tyylillä. Vanhemmat olivat olleet mainostoimistoissa töissä graafisen suunnittelun parissa, mutta eivät kuitenkaan kovin läheisiä kuvataiteen kanssa. Sain ajan myötä kaikki omat isoimmat vaikutteet internetin kautta.

Simpsoneista siirryin anime- ja manga-obsessioon, joista lähdin muovaamaan omaa versiota. Otin vaikutteita Jean Giraudin sarjakuvista, Tite Kubon “Bleach”-mangasta ja mistä tahansa tielle osuvasta. Myöhemmin kiinnostuin piirtämisen teknisemmästä puolesta. Imuroin netistä erilaisia Youtube-videoita ja PDF-tiedostoja, joissa käsiteltiin perspektiiviä, anatomiaa, eleiden kartuttamista ja niin edelleen – sain tässä kohtaa paljon vaikutteita esittävästä digitaalisesta taiteesta, sivuilta kuten DeviantArt tai ArtStation. Yläasteella pari kannustavaa ja ihanaa kuvaamataidon opettajaa saivat minut hakemaan Helsingin kuvataidelukioon. Siellä ryhdyin aktiivisemmin tekemään erilaisia kuvia.

Mikä sai sinut hakemaan opiskelijaksi Vapaaseen Taidekouluun?

Abivuonna yhdelle kurssille tuli lukiossa käymään aikoinaan sieltä valmistunut oppilas. Hän esitteli nykyistä opiskelupaikkaansa Vapaata Taidekoulua. En ollut kuullut tästä paikasta. Maalaaminen oli vielä silloin itselleni todella vierasta. Maalasin vain kuvataiteen tunneilla koulussa. Muuten vain piirtelin ja tein digitaalisia maalauksia. Jossakin taka-alalla kuitenkin tuntui, että maalaamiseen minun pitäisi syventyä tarkemmin – en ollut lukiossa tyytyväinen siihen kuinka katoavaisia ulos viskomani JPEG-tiedostot olivat netissä. Kuvia pääsin tekemään ja jakamaan muille. Materiaalisuutta en kuitenkaan osannut tavoittaa niin kuin halusin.

Huomioni kiinnittyi valokuviin Vapaan tiloista, joita hän esitteli koulun projektorilla. Kaapelitehtaan harmaat ja rosoiset, mutta luonteikkaat tilat viehättivät. Ja tietenkin idea siitä, että koulussa keskitytään ainoastaan maalaustaiteen luomiseen, eikä muuhun. Ilmapiiristäkin sain hyvän vaikutelman. Niin päädyin hakemaan.

Mitä maalaaminen merkitsee sinulle?

Yritän neuvotella kunkin maalauksen kautta omaa käsitystä itsestäni ja kaikesta ympäröivästä. Toisaalta vain puuhaan käsilläni jotain. Vertaisin maalaamista kai linnan rakentamiseen, tiili – tai maalaus – kerrallaan. Niistä voi muodostua tulevaisuudessa joku eheämpi kokonaisuus, mutta ei pakolla. Sijoitan oman energian ja jaksamisen mieluummin niiden tiilien ajatteluun, koska se tapahtuu tässä hetkessä, eikä siellä jossain kaukana.

Linnan työstäminen on samalla oman itsensä rakentamista ja purkamista – tavallaan. Kuvittelen, että oma henkinen kasvu on vuorovaikutussuhteessa omaan taiteelliseen kehitykseen. Maalaaminen on kuin elämistä, vaikka se on elämän sisällä tapahtuvaa.

(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Vapaa-ajallaan Kukkohovi harrastaa rullalautailua sekä seinäkiipeilyä. Tällä hetkellä hän opiskelee Vapaassa Taidekoulussa toista lukuvuottaan. Opiskelujen toinen vuosi on herättänyt hänessä kysymyksen, mitä oikein maalaan?

Mitä ovat inspiraation lähteesi?

Omat inspiraation lähteeni ovat kokoajan jatkuvassa muutostilassa, kuten olen itsekin. Jotkin jutut pysyvät pienestä pitäen arvokkaina lähtökohtina, jotkin ilmestyvät välähdyksinä. Pisimpään kestäneitä elementtejä ovat mm. videopeligrafiikat ja -tilat, manga sekä asioiden yhdistely ja assosiointi toisiinsa kuvankäsittelyohjelmilla. Tämä jälkimmäinen kollaasinomaisuus näkyy myös nykyhetken internet-kulttuurissa ja meemeissä, joista saan tosi paljon inspiraatiota.

Haluan tutkia virtuaalisia todellisuuksia tasa-arvoisena “oikeaan” todellisuuteen nähden:

Kaikki videopelimaailmat, internet-sivustot ja jopa somepiirit voivat yksilöstä nähden olla yhtä todellisia, kuin silmien edessä esiintyvä konkreettinen maailma. Totta kai myös oma elämä inspiroi: ihmiset joihin tutustun, muistot, paikat, yö, tunnetilat, musiikki, kaikenlainen viihde ja media, vähän “se ja tää”.

Gibbonit, kalat ja kissat ovat lempieläimiäni.

Söpötkin jutut kiinnostavat – tykkään tehdä maalauksiini sympaattisia tai samaistuttavia hahmoja. Hahmot toimivat joskus väylänä itse maalaamiseen. Maalauksen kanssa on helpompi ikään kuin keskustella, kun se saa jonkun naaman tai vartalon sinne. Opettajani Aki Turunen vertasi jossain kohtaa maalaamista keskusteluun tai seurusteluun, mikä on toiminut yllättävän avuliaana näkökulmana itselleni.

Mikä maalauksessa on olennaista, mistä se tärkein elementti muodostuu sinun mielestäsi?

Samaistun siihen ajatukseen, että taide tapahtuu katsojan ja objektin/teoksen välillä – eli kyse olisi pikemmin taidekokemuksesta, eikä taiteesta. Näin ollen maalauksen tärkein elementti vaihtelee riippuen kummastakin osapuolesta.

Maalauksista on niin vaikea puhua sanoilla. Moni opettaja (Vapaassa Taidekoulussa) sanoo, että maalausta pitää kuunnella – että ei kannata antaa maalauksen tapahtua oman pään sisällä, vaan maalauksessa itsessään. Ehkäpä jos on kuuntelevainen, voi maalaus omasta puolestaan kertoa, mikä siinä on tärkeintä. Go with the flow!

Mitä asioita koet opiskelun Vapaassa Taidekoulussa antaneen sinulle?

Viimeiset kaksi vuotta ovat tuntuneet todella intensiiviseltä muutoksen ajalta oman taidepraktiikan ja pohdiskelun kannalta. Ensimmäinen vuosikurssi oli aikaa, jona pääsin totuttelemaan maalaamisen materiaalisuuteen, mikä oli itselleni melko uutta. Toisella vuosikurssilla materiaalin tutkiminen jatkui, mutta uutena tuli vapaampi sisältö: mallin ja asetelman käyttö loppui. Aloin pohtia, että mitä oikein maalaan? Lukemalla, kirjoittamalla ja tietenkin maalaamalla saan luotua itselleni jonkin näköistä suuntaa.

Yksi tärkeimmistä asioista, jonka oppimisprosessi jatkuu edelleen, on taiteen katsominen. Jaksan suoda asioille nykyään enemmän aikaa ja tehdä sitä maalauksen kuuntelemista. Tyrmäsin silloin aikoinaan pääni sisällä helposti jotakin, mitä en kokenut samaistuttavana tai vaikuttavana käsityöläisyyden osoituksena. Maalauksesta voi saada paljon irti, jos sen äärellä jaksaa olla. Ja maalaus voi olla niin paljon enemmän, kuin keino jäljitellä todellisuuden ilmentymää. Toisaalta, sen ei ole pakko luoda mitään täysin irtautunutta uutta todellisuutta – se voi olla mitä vaan keksii.

(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Kriisiytyminen omasta työstä ennen pitkää on aika yleinen kokemus täällä opiskeleville taidemaalareille. Kriisejä olen saanut ilon jo nauttia Vapaassa pari ja varmasti tulen vielä lisää kokemaan. Toiselle vuosikurssille päästyäni, paineita alkoi kertymään siitä, että olen tästä koulusta valmistumassa taidekentän ammattilaiseksi, ja että minun tulisi kyetä seisomaan oman työni takana lukuisten lahjakkaiden ja tärkeiden äänien seassa.

Oman tekemisen tarkastelu ja kyseenalaistaminen pistää pääni useimmiten sekaisin ja huonolle tuulelle, mutta näillä kriiseillä on joskus merkityksensä. Ne tyrkkäävät minut pois mukavuusalueiltani ja pakottavat minua ottamaan työni tosissaan.

Tämä oppimisprosessi on toki vielä kesken, mutta Vapaassa Taidekoulussa olen ymmärtänyt alkaa kunnioittamaan omaa taiteilijuuttani siten, että jaksan sitä jatkuvasti miettiä ja viedä eteenpäin. Joskus se on kieltämättä rankkaa.

Joillekin luultavasti itsestäänselvä asia – minkä vastikään tajusin ainakin maalaamisen kontekstissa – on se, kuinka jokaiselle kiinnostuksen kohteelle tai jopa maneerille löytyy syynsä. Ei ole sattumaa, että jokin tietty aihe tai motiivi ilmestyy omissa teoksissa useammin. Niitä alituisia syitä pitää kärsivällisesti pohtia, jos yrittää omasta työskentelystään saada jotain selkoa. Opettajien ja luokkatovereiden kanssa on antoisaa jutella näistä asioista. Luokkatoverini ovat minulle erityisen tärkeitä. Se, että on ympärillä samanhenkisiä hyviä tyyppejä, on omalle taiteelliselle ja henkiselle kasvulle ihan make-or-break.

Mutta oivallukset sikseen. Tästä koulusta on hahmottunut itselleni tila, jossa voin paremmin ymmärtää omaa taidettani ja itseäni. Rehellisesti sanon sen, etten tiedä johtaako tieni täällä suoraan mihinkään yksittäiseen keinoon elättää itseäni. En ole valinnut lainkaan helppoa ammattia. Toisaalta koen, että niin moni asia mitä maalaamisen yhteydessä oppii, on muihinkin luoviin aloihin soveltuvaa tietoa ja kokemusta. Nykyhetkellä on itselleni eniten merkitystä – koetan tehdä sitä, mikä tuntuu oikealta sisimmässä.

 

---

Miska Kukkohovi

• • Helsingin kuvataidelukio, ylioppilas
  • Syntynyt 2001
  • Esikuvia, Yoshitomo Nara, Bora Akinciturk, Jaakko Pallasvuo, David Rappenau, moni ylemmän vuosikurssin oppilas sekä omat vastuuopettajat Aki Turunen ja Siiri Haarla.

---

---

Kiinnostuitko taidemaalariopinnoista? Ilmoittautuminen Vapaan Taidekoulun taidemaalariopintojen kevään 2023 valintakurssille on auki: lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Vapaan Taidekoulun tuoreimmat kuulumiset: Facebook, Instagram ja LinkedIn!