Eero Kalervo - Vapaa Taidekoulu | Fria Konstskolan

Taiteilijaesittely: Eero Kalervo

Eero Kalervo, Omakuva kävelee, 2022, Guassi paperille, 30 × 27 cm. Kuva: Virppi Venell

Miten ja missä maalaaminen jatkuu valmistumisesi jälkeen?

Toivon, että maalaaminen jatkuisi kiinnostavana, ja eteen sattuisi paljon uusia ja yllättäviä tilanteita tai käänteitä maalaamisen parissa. Kesällä pääsen tekemään muraalia pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Minusta on mukavaa maalata erilaisissa paikoissa. Työhuoneelta voi olla hyvä siirtyä välillä pois. Uskon, että maalaukseen imeytyy jotain siitä, mitä ympärillään aistii. Opiskelua jatkan parhaillaan Kuvataideakatemiassa.

Miten ajatuksesi taidemaalarin ammatista muuttuivat Vapaassa Taidekoulussa?

Ajatukseni ovat vahvistuneet. Ennen kouluun tuloa minulla oli jo samankaltaisia ajatuksia taidemaalarin toimesta kuin nytkin. Kouluyhteisön myötä ne ovat elävöityneet. Esimerkiksi joistain ihan perusasioista – joista maalariuus kai lopulta koostuu – kuten ideoista, väreistä ja mielenliikkeistä maalatessa puhutaan paljon ja tosissaan. On ollut mukava huomata, että on paljon ihmisiä, jotka ovat päättäväisesti lähteneet kulkemaan samaa hieman epävarmaa tai epämääräistä polkua. Voisi kyseenalaistaa, onko taiteilijan homma todella niin yksinäistä kuin usein kuulee siitä puhuttavan. Monella ihmisellä on tarve tehdä elämässään jotain luovaa tai ilmaista itseään. Taidemaalaus voi olla tekemässä maailmaan tilaa etsinnälle. Näkisin sillä olevan potentiaalia puhjeta kukkimaan vielä nykyistäkin rikkaampana ja monimuotoisempana.

Juha-Heikki Tihinen:

Eero Kalervo on pohtinut havaintomaalauksen ja improvisaation suhdetta, jossa tulee kuunnella muita, mutta samalla tulee löytää omat ratkaisunsa juuri siihen hetkeen ja tilanteeseen. Maalauksellisesti kyse on vastaamisesta ja avautumisesta näkyvälle. Taiteilijaa on viime aikoina kiinnostanut muun muassa Paul Cézannen (1839–1906) ja Sigrid Schaumanin (1877–1979) työskentely. Eero Kalervo tutkii maalauksissaan havainnon, muistin ja kokemuksen rajoja ja mahdollisuuksia.

Luonnonmaiseman tarkkailu on hänelle keino avautua kohti näkyvää ja aloittaa työskentelyprosessi, jonka lopussa häämöttää valmis maalaus. Havaitsemisen ja maalaamisen vuoropuhelu on hänen taiteellisen ajattelunsa selkäranka, jonka puitteissa tapahtuvan työskentelyn variaatiolla hän etsii uusia keinoja löytää omat ratkaisunsa. Tällöin ennakkokäsityksistä irti päästäminen ja itsensä haastaminen maalaus maalaukselta on sekä realistinen että uusia näkymiä avaava tapa työskennellä.