Emilia Lehikoinen - Maintenance, Galleria Vaagassa 17.11. alkaen

Visuaalisessa maailmassani on kasoittain materiaalia, sinne rohmuttuja sisäisiä ja ulkoisia havaintoja. Yritän hahmottaa näkymättömiä rakenteita niiden välillä, maalata niitä esiin. Materiaalin kerääminen edellyttää määrätietoisen päämäärätöntä kuljeskelua, tietoista läsnäoloa ja herkkää havainnointikykyä. Keräilen kuvastoa ja teen huoltotyötä: purkamista ja rakentamista, korjaamista, solmujen sitomista ja avaamista, etsimistä, ihmettelyä. Toisinaan kuvasto tai maalauspinta hajoaa käsiin. Luikerteleva viiva, ehkä johto, sitoo asioita yhteen, välittää jotakin kuvien välillä. Hyönteisten nakertamat polut puunrungoissa ovat viivalle vastapari, tyhjiö. Jatkuvuutta ja kuolevaisuutta. Yritän huomata kaiken.

Viimeaikaisissa teoksissani aiheet vaikuttavat toistuvasti palaavan tavalla tai toisella ajallisuuden äärelle. Niissä nivoutuu yhteen halu hyväksyä katoavaisuus ja samanaikainen tarve säilyttää jotakin katoavaista. Tarkastelen tilaa, esineitä ja ihmisen ja tilan välisiä suhteita henkilökohtaisen ajan kokemuksen näkökulmasta. Taipumus rinnastaa inhimillinen kokemus konkreettiseen tilalliseen ilmiöön kertoo tarpeesta ymmärtää itsensä osana kokonaisuutta tai aikajanaa.

Olen ajoittain ottanut etäisyyttä esittävyyteen ja palannut siihen uusilla työkaluilla ja näkökulmilla. Maalatessa etsin rajapintaa, oikeaa määrittämättömyyden astetta. Se pitää sisällään pohdintaa vilpittömyydestä ja rehellisyydestä itselleni suhteessa maalaukseen. Yritän tunnistaa ja taltioida hedelmällisiä hetkiä rationaalisen ajattelun ja sen ulottumattomissa tapahtuvan luomistyön yhtymäkohdissa. Työskentely on usein nopeatempoista, se tuntuu sujuvan ollessani jossain määrin levoton. Harjoittelen pysähtymistä ja kuuntelemista: joskus maalaus ei halua itseään ratkaistavan.

Ajallisuuden tematiikka ulottuu maalausjälkeen. Lopullinen maalaus on eräänlainen dokumentaatio, jossa ajalliset kerrostumat näkyvät eleissä ja eri aistein tehdyt havainnot limittyvät. Siveltimenvedon informaatioarvo on suuri – se kertoo työskentelyn temposta, vaivattomuudesta tai toisaalta vaivalloisuudesta. Pyrin säilyttämään merkkejä eri työvaiheista ja samaan aikaan antamaan maalaukselle luvan kerrostua ja muuttua.