Esittelyssä Vapaan Taidekoulun opettajat – Tuomo Laakso: “Kuvien tekeminen on keino avata tuntojani sekä itselleni että muille.”

Tuomo Laakso opettaa piirtämistä havainnosta Vapaan Taidekoulun avoimilla taidekursseilla ja toimii vierailevana opettajana taidemaalarin koulutusohjelmassa. Hän kertoo joskus vuosienkin päästä huomaavansa ohikiitävän havainnon muistuttavan tunnerikkaasta hetkestä elämässä.

Mikä on tärkein asia, minkä olet itse oppinut taidekoulussa?

Opintojeni alkumetreillä kansanopistossa piirustuskurssin opettaja antoi tehtäväksi Michelangelon Davidin kipsipään piirtämisen. Muutaman tunnin kuluttua ilmoitin olevani valmis. Opettaja tuskin vilkaisi piirustustani, totesi vain ”ehei, jatkapa vielä”. Jatkoin sen päivän loppuun. Sitten seuraavan ja sitä seuraavan. Viimein piirustuskurssi loppui, mutta en vieläkään olisi halunnut päästää piirustusta käsistäni. Mitä opin, oli pitkäjänteisyys – se, että kärsivällisesti aihettaan tutkimalla voi löytää siitä yhä uusia sävyjä ja ulottuvuuksia. Enkä tarkoita, että teos olisi sitä parempi mitä kauemmin sitä on työstetty, vaan että kaikki kivet kannattaa kääntää ja kaikki mahdollisuudet kartoittaa, jotta aiheestaan saa parhaat tehot irti.

Mistä saat itse inspiraatiota maalaamiseen?

Innoitun pienistä yksityiskohdista joita näen ympärilläni, kuten joidenkin sattumanvaraisten värien rinnastuminen, valoilmiö, tai jokin materiaali, pinta. Haltioidun niin että veri alkaa kiertää. Silloin en edes yritä eritellä, miksi juuri tämä kohde minua puhuttelee, sillä pelkään, että se häiritsisi intuitiotani ja murtaisi taian. Myöhemmin, valmiin teoksen äärellä, joskus vasta vuosienkin päästä, saatan sitten analysoida teoksiani. Useassa tapauksessa huomaan, että ohikiitävä havaintoni on muistuttanut jostain toisesta tunnerikkaasta hetkestä historiassani.

(Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Kenen taidemaalarin oppilas olisit halunnut olla?

Ensimmäisenä tulee mieleen venäläinen maisemamaalari Isaak Levitan (1860-1900). Kuinka öljyiset pigmenttitahnat voikin järjestellä kankaalle niin, että inhimillisen samaistumisen kokemus on niin voimakas ja välitön, vaikka itse ihmistä Levitanin maalauksissa ei tapaa juuri koskaan? Joskus kuulin melankolian määritellyn sanoin ”kaunis surumielisyys”. Myönnettäköön, että juuri tuo melankolia Levitanin teoksissa minua erityisesti puhuttelee.

Miksi sinä maalaat?

En ole ”supliikkimies”, enkä vahvimmillani kanssakäydessäni toisten kanssa kasvotusten. Kuvien tekeminen on keino avata tuntojani sekä itselleni että muille. Kokemuksen pukeminen taideteokseksi tekee sen näkyväksi ja antaa sille painoarvoa. Minulle taiteen tekeminen on siis sosiaalista toimintaa – hidasta ja punnittua keskustelua ympäröivän maailman kanssa, joskin usein alitajuisella tasolla. Teoksen näyttäminen muille on kuin kertoisi jotain hyvin henkilökohtaista. Se on jännittävää ja joskus ahdistavaa, mutta myös vapauttavaa ja siksi tärkeää.

---

Tuomo Laakso

• Kuvataiteilija, kuvataiteen maisteri
• Lahden Taideinstituutti 2003-2007, Kuvataideakatemia 2018-2019, Limingan kansanopiston kuvataidelinja 2002-2003, Pietarin I. E. Repin -instituutti Kotkassa 2007-2008
• Syntynyt 1980, Helsinki
• Työskentelee Helsingissä
• Opettaa Vapaassa Taidekoulussa iltapiirustusta havainnosta, toimii vierailevana opettajana taidemaalarin koulutusohjelmassa

---